 Hae alueita ja kohteita |
| Hae teema-artikkeleita |
| Sisällysluettelo |
| Karttahaku |
|
| Hiitolanjoen voimalaitokset – teollisesta energiantuotannosta kulttuuriympäristöksi |
|
|
| Kirjoittaja: Mirja Ruottinen |
| Hiitolanjoki Rautjärvellä muodostaa poikkeuksellisen teollisuushistoriallisen ympäristön, jossa vesivoiman hyödyntämisen eri vaiheet ovat edelleen luettavissa rakennuksista ja jokimaisemasta. Joen koskia hyödynnettiin aluksi myllyjen ja sahojen voimanlähteenä, mutta Simpeleen teollistuminen 1800-luvun lopulla muutti niiden merkitystä. Sähköntuotannon kehittyessä koskivoimaa ryhdyttiin muuttamaan sähköenergiaksi, jota voitiin siirtää varsinaisten tuotantolaitosten käyttöön. Tästä kehitysvaiheesta ovat säilyneet Lahnasenkosken, Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitokset, jotka muodostavat ajallisesti ja rakennusteknisesti yhtenäisen, mutta arkkitehtuuriltaan monimuotoisen teollisuusperintökokonaisuuden.
Kolmesta Suomen puolella sijaitsevasta voimalaitoksesta vanhin on Lahnasenkosken vuonna 1911 valmistunut vesivoimalaitos. Aktiebolaget Simpelen rakennuttaman ja insinööri Axel Söderlundin suunnitteleman laitoksen tehtävänä oli tuottaa sähköä Simpeleen teollisuuden tarpeisiin. Rakennus poikkeaa kahdesta muusta Hiitolanjokeen Suomen puolelle rakennetusta voimalaitoksesta erityisesti rakennusmateriaalinsa vuoksi. Lahnasenkosken voimalaitos on hirsirunkoinen ja verhoiltu laudalla, kun taas Kangaskoski ja Ritakoski ovat betoni ja tiilirunkoisia. Lisäksi Suomessa on säilynyt vain muutama puurakenteinen voimalaitosrakennus ja tiedettävästi Lahnasenkosken voimalaitoksen konehuone on yksi harvoista ja vanhimmista Suomessa säilyneistä puurakenteisista konehuoneista. Ritakosken voimalaitos valmistui vuonna 1921 aikaisemman Ylä-Ritakosken myllyn paikalle. Myös se rakennettiin Aktiebolaget Simpelen tarpeisiin, mutta kymmenen vuotta Lahnasenkoskea nuorempana rakennuksena se edustaa jo erilaista voimalaitosarkkitehtuuria ja rakennustekniikkaa. Voimalan alkuperäiseen koneistoon kuului kaksi Tampellan valmistamaa pystyakselista Francis-turbiinia. Vaikka turbiinit eivät ole säilyneet, konesalissa on edelleen vanhaa voimalaitostekniikkaa, kuten generaattoreihin liittyneet suuret vauhtipyörät. Ritakosken merkitys liittyy olennaisesti Simpeleen teollisuuden kasvuun: uuden voimalaitoksen tuottama energia mahdollisti Simpeleen hiomon tuotannon huomattavan lisäämisen. Rakennus on siten konkreettinen dokumentti siitä, kuinka vesivoiman tehokkaampi hyödyntäminen vaikutti suoraan paikallisen teollisuuden tuotantokapasiteettiin. Voimalaitoskokonaisuuden nuorin rakennus on, Kangaskosken vuonna 1925 valmistunut voimala, jonka suunnitteli arkkitehti Hugo Eklund. Kangaskoskella oli ennen voimalaitosta merkittävää puunjalostusteollisuutta: kosken yhteydessä toimi 1900-luvun alussa puuhiomo sekä paperia ja pahvia valmistanut tehdas. Voimalaitoksen rakentaminen merkitsi siten alueen käyttötavan muutosta paikallisesta teollisuustuotannosta sähköenergian tuotantoon. Kangaskosken rakennuksessa on säilynyt alkuperäistä voimalaitostekniikkaa, mukaan lukien Tampellan valmistama Kaplan-turbiini. Rakennuksen lisäksi ympäristössä on edelleen havaittavissa aikaisemman teollisen toiminnan rakenteita ja perustuksia, minkä vuoksi Kangaskoski kertoo samalla paikalla tapahtuneen teollisen toiminnan useista eri vaiheista. Hiitolanjoen voimalaitosten yli sadan vuoden mittainen energiantuotantovaihe päättyi 2020-luvun alussa. Kangaskosken pato purettiin ja koski ennallistettiin vuonna 2021, Lahnasenkoski vuonna 2022 ja Ritakoski vuonna 2023. Keskeisenä tavoitteena oli palauttaa Laatokan järvilohen ja muiden vaelluskalojen kulkuyhteys joen Suomenpuoleisille lisääntymisalueille. Muutos oli rakennusperinnön näkökulmasta merkittävä: vesivoimatuotannon edellyttämistä patorakenteista luovuttiin, mutta varsinaiset voimalarakennukset säilytettiin. Näin Hiitolanjoen teollinen historia jäi osaksi ennallistettua jokimaisemaa eikä alueen aikaisempaa käyttövaihetta hävitetty. LÄHTEET: Kangaskoski. 2017–2020. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ja Hiitolanjoki-yhdistys ry. WWW-dokumentti. Lahnasenkoski. 2017–2020. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ja Hiitolanjoki-yhdistys ry. WWW-dokumentti. Museovirasto. 2009. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Hiitolanjoen voimalat. Ritakoski. 2017–2020. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ja Hiitolanjoki-yhdistys ry. WWW-dokumentti. Ruottinen, M. 2025. Lahnasenkosken vesivoimalaitos: Historia, nykytila ja tulevaisuus. Opinnäytetyö. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Theseus. |
| Museoalan ontologian käsitteet |
| patorakennelmat teollisuus vesivoimalaitokset |
| Alueet | |||
| Teema-artikkeliin on liitetty 3 aluetta |
|||
|
|||
| Kohteet | |||
| Teema-artikkeliin on liitetty 3 kohdetta |
|||
|
| Liitetiedostot |
| × | ||
| < |
|
> |