 Hae alueita ja kohteita |
| Hae teema-artikkeleita |
| Sisällysluettelo |
| Karttahaku |
|
Lappeenranta  Skinnarilankatu 36 (Skinnarilan hovi) |
| anna palautetta kohteen tiedoista |
|
|
| 405-64-1-1 313404 |
| Rakennukset |
| Kuvaus |
| Skinnarilan hovi on harjakattoinen ullakollinen yksikerroksinen hirsirakennus. Sen julkisivut ovat vyöhykeettäin laudoitetut, ikkunat t-karmijakoon perustuvat ja erityispiirteenä lasikuisti,
Pihapiiriin kuuluu myös pieni asuinrakennus ilm. viime vuosisadan lopulta. Rakennuksen ympärillä on kaunis männiköinen niemi, jossa ei ole muita rakennuksia aivan lähituntumassa. Parisataa metriä rakennuksen eteläpuolelta on Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun päärakennus. |
| Historia |
| Skinnarilan hovin rakennutti pietarilainen hopeseppämestari Pekka Silventoinen vuosina 1902-04.
Skinnarila on saanut nimensä Kinnarin talon mukaan. Kinnari on alueen kantatila, joka muodostettiin vuonna 1709. Koko nykyinen Skinnarilan kaupunginosa on kasvanut Kinnarin tilan vanhoille maille. Kinnarissa tehtiin isojako vuonna 1849. Tällöin Skinnarniemi erotettiin omaksi alueekseen, Skinnarilan tilaksi, ja Kinnarin vanhan tilan keskus siirrettiin nykyiselle paikalleen. Skinnarilan tila oli kooltaan reilut 100 hehtaaria vaihtelevaa maastoa: harjua, soita ja peltoa. 1870-luvulla Skinnarilan osti hovioikeudenneuvos Georg Palmroth, joka piti sitä kesäpaikkanaan kymmenkunta vuotta. Tämän jälkeen Skinnarila vaihtoi omistajaa tiuhaan. Pekka Silventoista edeltävinä vuosina tilalla oli ollut lukuisia omistajia, joista kukaan ei ollut viihtynyt pitkään – edellisen kymmenen vuoden aikana omistajapariskuntia oli ollut kuusi. Skinnarilan mailla toimi tiilitehdas ennen Silventoisten aikaa, vuosina 1887–1890. Kun Rakuunamäen kasarmien rakennushanke oli alkamassa 1889, lähialueen varteenotettavat tiilentoimittajat kartoitettiin. Skinnarilan tiiliä pidettiin laadultaan seudun parhaina. Hovin rakentaminen Pietarilainen hopeaseppämestari Pekka Silventoinen ihastui Skinnarilaan Lappeenrannan kylpylämatkallaan vuonna 1984. Venäläinen omistajapariskunta ei ollut kiintynyt paikkaan, joten Silventoinen sai ostettua tilan kesänviettoon perheelleen, johon kuului vaimo ja viisi lasta. Perheen kuudes lapsi syntyi Skinnarilassa. Silventoiset viihtyivät hyvin Skinnarilassa. Dramaattinen onnettomuus kuitenkin tapahtui kesällä 1901, kun tulipalo tuhosi Skinnarilan vanhan päärakennuksen. Rakennus tuhoutui lähes täydellisesti. Pekka Silventoinen ryhtyi pian suunnittelemaan uutta taloa. Väliaikaiseksi asumukseksi hän osti entisen kestikievarirakennuksen, joka siirrettiin Lemiltä Skinnarilaan. Uusi päärakennus pystytettiin pitkälti vuoden 1902 aikana ja saatiin kokonaan valmiiksi vuoteen 1904 mennessä. Uusi päärakennus "nousi tuhkasta" hohtavan valkoisena. Hovi on Lappeenrannan alueen varhaisimpia huviloita ja edustaa tyyliltään uusrenessanssia. Yksityiskohdissa on vaikutteita myös nikkarityylistä. Ikkunoita tehtiin runsaasti, niistä tehtiin korkeita, ja rakennus sijoitettiin niin, että mahdollisimman monesta ikkunasta avautuu näkymä Saimaalle. Vuorauksessa pysty- ja vaakaponttilaudoitus vuorottelevat. Ulkolaudoituksen väriksi valittiin puhtaan valkoinen. Hovin satulakatto oli alun perin tervahuopapäällysteinen. Alakerta koostuu seitsemästä huoneesta, joita lukuisat leveät oviaukot yhdistävät. Tämä mahdollisti suurenkin väkijoukon sovittamisen taloon juhlien aikaan. Yläkerran huoneet ovat pohjakerrosta matalampia. Yläkerta oli Silventoisten aikana pääosin perheen lasten käytössä. Alma ja Toivo Kuula Kenties kuuluisin osa Hovin historiaa kytkeytyy Toivo Kuulaan. Silventoisen Pekka Silventoisen tytär Alma opiskeli Helsingin musiikkiopistossa 1900-luvun alkuvuosina. Helsingissä hän tutustui nousevaan säveltäjään Toivo Kuulaan keväällä 1906. Monien vaiheiden jälkeen Alma ja Toivo kihlautuivat joulukuussa 1912 ja menivät naimisiin Skinnarilassa keväällä 1914. Tytär Sinikka syntyi kolmea vuotta myöhemmin. Perhe asettui asumaan Säiniölle Viipurin lähelle, sillä Toivo sai orkesterinjohtajan paikan Viipurista. Toivo kuitenkin sai surmansa sisällissodan jälkimainingeissa 1918. Skinnarila oli tämän jälkeen Almalle vähintään yhtä tärkeä kuin ennen. Alma jatkoi konsertointia ja esitti etenkin Toivon sävellyksiä, mutta vetäytyi usein Skinnarilan luonnonrauhaan. Kulttuurikoti Alman, laulajasisarensa Oilin ja Oilin puolison Väinö Siikaniemen muusikkokontaktien myötä Hovista tuli kesänviettopaikka lukuisille kulttuurivaikuttajille. Vieraita riitti säveltäjistä muusikoihin, oopperalaulajista kuoronjohtajiin, ja näiden lisäksi oli muiden taiteen lajien edustajia ja kävijöitä ulkomailta. Usein nähtyjä vieraita olivat mm. Leevi Madetoja, Sulho Ranta, Taneli Kuusisto, Yrjö Kilpinen, L. Onerva, Hilja Haahti, Ilmari Krohn ja Maila Talvio. Monet kävijöistä palasivat vuodesta toiseen, ja taiteilijayhteisö rikkoutui vasta toisen maailmasodan aikaan. Sotavuodet Talvisodan jälkeen Skinnarila oli armeijan käytössä. Salpalinja kulki tilan halki, ja panssariesteitä, bunkkereita ja juoksuhautoja rakennettiin tilan maille. Jatkosodan loppuvaiheissa radiotiedusteluyksikkö toimi Skinnarilasta käsin. Sodan jälkeen hovi oli jokseenkin kurjassa kunnossa: sotilaat olivat rikkoneet paikkoja ja varastaneet tavaroita. Lisäksi sodan jälkeen tilasta lohkaistiin puolet evakkoperheen asuttamiseksi. Silventoisen perheen ainoa poika Eino onnistui neuvottelemaan loput tilasta säilytettäväksi suvulla. Sodanjälkeisinä vuosina Einolla oli keskeinen rooli hovin ylläpidossa ja maanviljelyksen jatkamisessa aina kuolemaansa vuonna 1953 asti. Teknillinen korkeakoulu Perikunta myi Skinnarilan Lappeen kunnalle 1963, ja vuonna 1966 alue lahjoitettiin perustettavalle korkeakoululle. Lappeenrannan teknillistä korkeakoulua, nykyistä yliopistoa, alettiin rakentaa entisille tilan maille vuonna 1972. Ylioppilaskunta havahtui puolustamaan rapistuneen Skinnarilan hovin säilyttämistä, ja päärakennus restauroitiin 1970-luvun lopulla. Kirjallisuus Kohvakka, Mikko. Skinnarilan hovi. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2008. |
| Lähteet |
| Lappeenrannan merkittävät rakennukset, Lappeenrannan kaupunki Kaupunkisuunnittelutoimisto Yleiskaavaosasto Julkaisu C4/1984, s. 32
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri, Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet ja kulttuurimaisemat, Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87, s.53 |
| Kulttuurihistoriallinen merkittävyys |
| maakunnallisesti merkittävä |
| Museoalan ontologian käsitteet |
| opetusrakennukset |
| Teema-artikkelit |
| Inventointihankkeet |
| 1997 Etelä-Karjalan huvilainventointi |
| × | ||
| < |
|
> |