 Hae alueita ja kohteita |
| Hae teema-artikkeleita |
| Sisällysluettelo |
| Karttahaku |
|
Lappeenranta  Yliopistonkatu 38 (Skinnarilan hovi) |
| anna palautetta kohteen tiedoista |
|
|
| 405-64-117-1 Yliopistonkatu 38, 53850 Lappeenranta |
| Rakennukset |
| 1. Asuinrakennus (tilanhoitajan asunto) |
| Kuvaus |
| Hovioikeudenneuvos Georg Palmroth osti 1872 Skinnarilanniemestä yli 100 hehtaarin alueen kesänviettopaikakseen. Pietarinsuomalainen hopeaseppä Pekka Silventoinen osti paikan 1894. Silventoinen mm. raivautti tilalle noin 20 hehtaaria peltoa, aloitti myöhemmin karjanhoidon sekä rakennutti tarpeelliset talousrakennukset. Vanha päärakennus ulkorakennuksineen paloi kesällä 1901. Silventoisen rakennuttama uusrenessanssityylinen huvila valmistui vuonna 1903 palaneen tilalle. Ennen uuden päärakennuksen valmistumista ostettiin Lemiltä kestikievarirakennus joka purettiin ja rakennettiin uudelleen Skinnarilaan (ns. Keskihuvila eli Kilpisen huvila). Samalla siirrettiin myös navetta, aitat, talousrakennus sekä tilanhoitajan asuntona toiminut tupa, joka edelleen sijaitsee Hovin etupihassa.
Huvilamiljööseen kuuluu myös Parkinmäen harju, jossa oli pieniä kävelyteitä ja johon tehtiin kävelyretkiä. Skinnarilan hovin ympärillä sijaitsi myös muita huvilarakennuksia, jotka purettiin 1960- ja -70-luvuilla. Säveltäjä Toivo Kuula vihittiin 1913 Silventoisten tyttären Alman kanssa Skinnarilassa. Huvila oli Silventoisilla lähinnä kesäpaikkana, mutta siellä oleskeltiin myös talvella. Pekka Silventoisen kuoltua 1916 leski asui taloa ympäri vuoden vuoteen 1927. Karjanhoidosta luovuttiin vähitellen ja pellot vuokrattiin. Vuonna 1963 Silventoisen perikunta myi tilan Lappeen kunnalle, joka lahjoitti sen kolme vuotta myöhemmin perustettavalle korkeakoululle. Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston alue on rakentunut huvilan eteläpuolelle 1970-luvulta lähtien. Vaikka Skinnarilan Hovi olikin pääosin huvilakäytössä, muodostui päärakennuksen ympärille 1900-luvun alussa täydellinen maalaistalon pihapiiri talousrakennuksineen. Nykypäiviin saakka vanhoista rakennuksista on Hovin lisäksi säilynyt vain vastapäätä päärakennusta sijaitseva tilanhoitajan rakennus. Nykyisellään Hovin rakennukset ja ympäröivä Parkinmäki ovat edustava esimerkki 1900-luvun alun maisemallisesti arvokkaaseen paikkaan sijoittuvasta huvilakokonaisuudesta. Päärakennus on säilyttänyt hyvin uusrenessanssipiirteensä. Rakennus on suojeltu asemakaavalla (sr). |
| Historia |
| Skinnarilan hovin rakennutti pietarilainen hopeseppämestari Pekka Silventoinen vuosina 1902-04.
Skinnarila on saanut nimensä Kinnarin talon mukaan. Kinnari on alueen kantatila, joka muodostettiin vuonna 1709. Koko nykyinen Skinnarilan kaupunginosa on kasvanut Kinnarin tilan vanhoille maille. Kinnarissa tehtiin isojako vuonna 1849. Tällöin Skinnarniemi erotettiin omaksi alueekseen, Skinnarilan tilaksi, ja Kinnarin vanhan tilan keskus siirrettiin nykyiselle paikalleen. Skinnarilan tila oli kooltaan reilut 100 hehtaaria vaihtelevaa maastoa: harjua, soita ja peltoa. 1870-luvulla Skinnarilan osti hovioikeudenneuvos Georg Palmroth, joka piti sitä kesäpaikkanaan kymmenkunta vuotta. Tämän jälkeen Skinnarila vaihtoi omistajaa tiuhaan. Pekka Silventoista edeltävinä vuosina tilalla oli ollut lukuisia omistajia, joista kukaan ei ollut viihtynyt pitkään – edellisen kymmenen vuoden aikana omistajapariskuntia oli ollut kuusi. Skinnarilan mailla toimi tiilitehdas ennen Silventoisten aikaa, vuosina 1887–1890. Kun Rakuunamäen kasarmien rakennushanke oli alkamassa 1889, lähialueen varteenotettavat tiilentoimittajat kartoitettiin. Skinnarilan tiiliä pidettiin laadultaan seudun parhaina. Hovin rakentaminen Pietarilainen hopeaseppämestari Pekka Silventoinen ihastui Skinnarilaan Lappeenrannan kylpylämatkallaan vuonna 1984. Venäläinen omistajapariskunta ei ollut kiintynyt paikkaan, joten Silventoinen sai ostettua tilan kesänviettoon perheelleen, johon kuului vaimo ja viisi lasta. Perheen kuudes lapsi syntyi Skinnarilassa. Silventoiset viihtyivät hyvin Skinnarilassa. Dramaattinen onnettomuus kuitenkin tapahtui kesällä 1901, kun tulipalo tuhosi Skinnarilan vanhan päärakennuksen. Rakennus tuhoutui lähes täydellisesti. Pekka Silventoinen ryhtyi pian suunnittelemaan uutta taloa. Väliaikaiseksi asumukseksi hän osti entisen kestikievarirakennuksen, joka siirrettiin Lemiltä Skinnarilaan. Uusi päärakennus pystytettiin pitkälti vuoden 1902 aikana ja saatiin kokonaan valmiiksi vuoteen 1904 mennessä. Uusi päärakennus "nousi tuhkasta" hohtavan valkoisena. Hovi on Lappeenrannan alueen varhaisimpia huviloita ja edustaa tyyliltään uusrenessanssia. Yksityiskohdissa on vaikutteita myös nikkarityylistä. Ikkunoita tehtiin runsaasti, niistä tehtiin korkeita, ja rakennus sijoitettiin niin, että mahdollisimman monesta ikkunasta avautuu näkymä Saimaalle. Vuorauksessa pysty- ja vaakaponttilaudoitus vuorottelevat. Ulkolaudoituksen väriksi valittiin puhtaan valkoinen. Hovin satulakatto oli alun perin tervahuopapäällysteinen. Alakerta koostuu seitsemästä huoneesta, joita lukuisat leveät oviaukot yhdistävät. Tämä mahdollisti suurenkin väkijoukon sovittamisen taloon juhlien aikaan. Yläkerran huoneet ovat pohjakerrosta matalampia. Yläkerta oli Silventoisten aikana pääosin perheen lasten käytössä. Alma ja Toivo Kuula Kenties kuuluisin osa Hovin historiaa kytkeytyy Toivo Kuulaan. Silventoisen Pekka Silventoisen tytär Alma opiskeli Helsingin musiikkiopistossa 1900-luvun alkuvuosina. Helsingissä hän tutustui nousevaan säveltäjään Toivo Kuulaan keväällä 1906. Monien vaiheiden jälkeen Alma ja Toivo kihlautuivat joulukuussa 1912 ja menivät naimisiin Skinnarilassa keväällä 1914. Tytär Sinikka syntyi kolmea vuotta myöhemmin. Perhe asettui asumaan Säiniölle Viipurin lähelle, sillä Toivo sai orkesterinjohtajan paikan Viipurista. Toivo kuitenkin sai surmansa sisällissodan jälkimainingeissa 1918. Skinnarila oli tämän jälkeen Almalle vähintään yhtä tärkeä kuin ennen. Alma jatkoi konsertointia ja esitti etenkin Toivon sävellyksiä, mutta vetäytyi usein Skinnarilan luonnonrauhaan. Kulttuurikoti Alman, laulajasisarensa Oilin ja Oilin puolison Väinö Siikaniemen muusikkokontaktien myötä Hovista tuli kesänviettopaikka lukuisille kulttuurivaikuttajille. Vieraita riitti säveltäjistä muusikoihin, oopperalaulajista kuoronjohtajiin, ja näiden lisäksi oli muiden taiteen lajien edustajia ja kävijöitä ulkomailta. Usein nähtyjä vieraita olivat mm. Leevi Madetoja, Sulho Ranta, Taneli Kuusisto, Yrjö Kilpinen, L. Onerva, Hilja Haahti, Ilmari Krohn ja Maila Talvio. Monet kävijöistä palasivat vuodesta toiseen, ja taiteilijayhteisö rikkoutui vasta toisen maailmasodan aikaan. Sotavuodet Talvisodan jälkeen Skinnarila oli armeijan käytössä. Salpalinja kulki tilan halki, ja panssariesteitä, bunkkereita ja juoksuhautoja rakennettiin tilan maille. Jatkosodan loppuvaiheissa radiotiedusteluyksikkö toimi Skinnarilasta käsin. Sodan jälkeen hovi oli jokseenkin kurjassa kunnossa: sotilaat olivat rikkoneet paikkoja ja varastaneet tavaroita. Lisäksi sodan jälkeen tilasta lohkaistiin puolet evakkoperheen asuttamiseksi. Silventoisen perheen ainoa poika Eino onnistui neuvottelemaan loput tilasta säilytettäväksi suvulla. Sodanjälkeisinä vuosina Einolla oli keskeinen rooli hovin ylläpidossa ja maanviljelyksen jatkamisessa aina kuolemaansa vuonna 1953 asti. Teknillinen korkeakoulu Perikunta myi Skinnarilan Lappeen kunnalle 1963, ja vuonna 1966 alue lahjoitettiin perustettavalle korkeakoululle. Lappeenrannan teknillistä korkeakoulua, nykyistä yliopistoa, alettiin rakentaa entisille tilan maille vuonna 1972. Ylioppilaskunta havahtui puolustamaan rapistuneen Skinnarilan hovin säilyttämistä, ja päärakennus restauroitiin 1970-luvun lopulla. Kirjallisuus Kohvakka, Mikko. Skinnarilan hovi. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2008. |
| Lähteet |
| Lappeenrannan merkittävät rakennukset, Lappeenrannan kaupunki Kaupunkisuunnittelutoimisto Yleiskaavaosasto Julkaisu C4/1984, s. 32
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri, Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet ja kulttuurimaisemat, Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87, s.53 Lappeenrannan kaupunki. Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaava 2030. Läntinen osa-alue. Maisema- ja kulttuuriympäristöselvitys. Ramboll Finland Oy 19.12.2014. Lappeenrannan karttapalvelu https://kartta.lappeenranta.fi/ims/ |
| Kulttuurihistoriallinen merkittävyys |
| maakunnallisesti merkittävä |
| Suojelutilanne |
| Asemakaava (SKINNARILA 405-2595, 25.01.2019):
KTY/s-1 Toimitilarakennusten korttelialue, jolla ympäristö säilytetään. Alueelle saa sijoittaa toimisto-, majoitus- ja palvelutiloja sekä ympäristöhäiriötä aiheuttamattomia työtiloja. Alue kuuluu maakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön. Uudet rakennukset on rakennettava siten, että ne muodon, värityksen ja julkisivujen jäsentelyn osalta noudattavat alueella olevien rakennusten ominaispiirteitä. Piha-alueille on laadittava erillinen puistosuunnitelma. Aluetta koskevista toimenpiteistä on pyydettävä museoviranomaisen lausunto. sr-13 Suojeltava rakennus. Rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus- ja muutostöitä, jotka turmelevat julkisivun, vesikaton tai sisätilojen rakennustaiteellista tai historiallista arvoa. Korjaus- ja muutostöistä on pyydettävä museoviranomaisten lausunto. Korjaus- ja muutostöiden sekä käyttötarkoituksen muutosten tulee olla sellaisia, että rakennuksen rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokas luonne ja ominaispiirteet säilyvät. Erityisesti julkisivukorjauksissa tulee käyttää alkuperäisiä tai niitä vastaavia materiaaleja. (huvila, asuinrakennus) Yleiskaava (KESKUSTAAJAMAN OYK 2030 läntinen osa-alue 405-Y59, 18.03.2019): P-1 Palvelujen ja hallinnon alue. Alueelle saa sijoittaa opetus- ja tutkimustiloja, näihin liittyviä ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomia tuotantotiloja, liike- ja toimistotiloja sekä opetus- ja tutkimustoimintaa palvelevaa asumista. Asemakaavoituksen yhteydessä tulee ottaa huomioon alueen kaupunkikuvalliset ja arkkitehtoniset arvot sekä turvata rakennetun ympäristön ominaispiirteiden säilyminen. sr-1 (8) Suojeltava rakennus tai rakennusryhmä. Rakennustaiteellisesti, historiallisesti tai kylä- tai kaupunkikuvan kannalta arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Korjaus- ja muutostyöt sekä käyttötarkoituksen muutokset tulee sovittaa rakennuksen rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokkaisiin tai kyläkuvan kannalta merkittäviin ominaispiirteisiin. Aluetta tai kohdetta koskevista suunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen lausunto. Kohteen numerotunnus viittaa osayleiskaavaselostuksen liitteenä olevan kulttuuriympäristöselvityksen kohdeluetteloon. Maakuntakaava: A TAAJAMATOIMINTOJEN ALUE Merkinnällä osoitetaan yksityiskohtaista suunnittelua edellyttävät asumiseen, palvelu- ja työpaikka sekä muihin taajamatoimintoihin varattavat rakentamisalueet. Merkintä sisältää tarvittavat taajamien sisäiset liikenne väylät, ulkoilureitit, kevyen liikenteen väylät, yhdyskuntateknisen huollon alueet, paikalliskeskukset sekä virkistys- ja puistoalueet. ma/km AAKUNNALLISESTI MERKITTÄVÄ KULTTUURIHISTORIALLINEN YMPÄRISTÖ / KOHDE Merkinnällä osoitetaan kulttuurihistoriallisen ympäristön vaalimisen kannalta maakunnallisesti tärkeät rakennetut ympäristöt. Merkinnän osoittamilla osa-alueilla ei ole metsänhoidollisia rajoituksia, mutta kohdealueille sijoittuvat taajamien läheiset sekä maisemallisesti tärkeät metsäalueet tulisi käsitellä alueen kulttuuriarvot säilyttäen. Alueilla, joilla on osa-aluemerkinnällä osoitettu käyttötarkoitus, päämaankäyttömuodon määrittelee alue varaus merkintä. |
| Museoalan ontologian käsitteet |
| huvilat (omakotitalot) kesähuvilat kokoustilat opetusrakennukset |
| Teema-artikkelit |
| Inventointihankkeet |
| 1997 Etelä-Karjalan huvilainventointi |
| 2026 Etelä-Karjalan rakennusperintötieto saavutettavaksi ja käyttöön -hanke |
| 9999 Valtion asetussuojelurekisteri |
| × | ||
| < |
|
> |