| Kuvaus |
Parikkalan kirkko, joka on kaakkoissuomalaisen kirkonrakentaja Matti Salosen rakentama, edustaa kansanrakentajien kahtamoisiin pohjautuvaa Charles Bassin johtaman Intendentinkonttorin ristikirkkosuunnittelua. Kirkko muodostaa hautausmaineen ja eteläpuolen edustan hiekkakenttineen maisemallisesti näyttävän ja avaran saarekkeen uusiutuneen kuntakeskustan tuntumassa.
Parikkalan kirkko on sopusuhtainen kahtamoinen eli kaksoisristikirkko. Kattopintojen yhtymäkohdassa on matala kahdeksankulmainen lanterniini. Avaran sisätilan holvirakennetta kannattaa seiniä jäykistävien poikittaisten ja pitkittäisten sidehirsien risteyskohdassa olevat pylväät. Holvit, sidehirret ja hirsiseinät on verhoiltu 1911 ponttilaudoituksella. Penkit ja alttarilaite ovat samalta ajalta. Mittasuhteiltaan poikkeuksellisen kokoinen saarnastuoli on 1820-luvulta. Silloisen kirkkoherran toivomuksena oli saada suureen kirkkoon suuri saarnastuoli, "ymbyräinen, ulkoa riflattu, alhaalla ja ylhäällä kransverkillä kaunistettu". 1880-luvulla lahjoitettu Jakov Fedorovits Grevizinskyn maalaama Pietarin akateemista maalausta edustava alttaritaulu on mukaelma Rafaelin Kristuksen kirkastuksesta.
Alue rajautuu länsipuolelta kirkon sivuitse vievän tien takana nousevaan harjuun, jonka rinteessä kohoaa kellotapuli, ja eteläpuolella Arkusjärveen, jonka rantaa vanha maantie seuraa. Kellotapuli on kirkon aikainen, mutta uusittu perusteellisesti vuoden 1911 korjauksessa. Tapulin pohjakerroksen muoto viittaa siihen, että sillä on ollut myös muuta käyttöä.
Kiviaidan ympäröimän, kirkkotarhan luoteispuolella olevan, vuosien 1939-1944 sankarihauta-alueen yleisjärjestely ja tavallisuudesta poikkeava muistomerkki on toteutettu arkkitehti Pentti Aholan tekemän suunnitelman mukaan. |
| |
| Historia |
Kurkijoen pogostaan kuuluneista alueista Stolbovan rauhan jälkeen muodostetun luterilaisen seurakunnan nimeksi vakiintui 1700-luvulla Parikkala. Nykyistä edellinen kirkko oli seurakunnan kolmas. Tämä kirkonrakentaja Eskil Colleniuksen johdolla 1771 rakennettu ristikirkko paloi salaman sytyttämänä 1808.
Kirkon suunnittelun lähtökohtana oli kirkonrakentaja Matti Salosen piirtämä kahtamoinen, jonka pohjalta Intendentinkonttorissa laadittiin uusi, keväällä 1813 vahvistettu piirustus. Rakennustyö aloitettiin saman vuoden syksyllä Salosen johdolla hänen suunnitelmansa pohjalta. Kirkko valmistui seuraavan kesän lopulla, mutta sen viimeistely ja sisustus vei pitkän ajan. Kirkko vihittiin käyttöön vasta 1840. Kunnan historiateosten mukaan kirkko olisi laajennettu ja korotettu 1858-1860 rakennusmestari Theodor Johan Tolpon johdolla.
Kirkko sai nykyisen sisä- ja ulkoasunsa arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemassa ja kurikkalaisen rakennusmestari Anton Hakolan johdolla tehdyssä korjauksessa 1911. Tällöin myös kirkon kahdessa kerroksessa olleet ikkunat yhdistettiin, keskikupolin aukko suljettiin, sivulehterit laajennettiin sekä alttarilaite ja penkit uusittiin. Urkulehteriä laajennettiin 1934.
Kirkko korjattiin 1970-1971 arkkitehti Heikki Elomaan tekemien piirustusten mukaan. Siihen sisältyi myös keskikupolin avaaminen, sivulehterien kaventaminen sekä saarnastuolin aiemmin poistetun kaikukatoksen rekonstruointi. |
| |
| Kulttuurihistoriallinen merkittävyys |
| valtakunnallisesti merkittävä |
| |
| Museoalan ontologian käsitteet |
| kirkkomaat |
| |
| Teema-artikkelit |
| |
| Alueeseen liitetyt kohteet |
| |
| Inventointihankkeet |
| 2026 Etelä-Karjalan rakennusperintötieto saavutettavaksi ja käyttöön -hanke |
| 2010 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut ympäristöt RKY |
| |
Hae alueita ja kohteita
Parikkalan kirkko